Ovatko muslimit sama kuin islam?

Vaikkakin käsitteet “islam” ja “muslimit” mainitaan usein tunnetuissa uutislähteissä, tietämys näistä kummastakin on yhä hataraa. Islam esitetään usein muuttumattomana ja yksipuolisena perinteenä, joka sortaa naisia, yllyttää väkivaltaan ja on täysin modernin elämäntavan vastainen. Muslimeja pidetään luonnostaan väkivaltaisina, omiin heimoihinsa sitoutuneina, länsimaita vastustavina takapajuisina yksilöinä, jotka vaeltavat aavikolla taistellen toisiaan vastaan.

Islam on uskonto, kun taas muslimit ovat yksilöitä, jotka pyrkivät seuraamaan islamia. Tällä hetkellä (vuonna 2022) on noin 50 muslimienemmistöistä maata ja muslimien lukumäärä on noin 1,9 miljardia. Tämä tarkoittaa, että joka neljäs ihminen maapallolla on muslimi. Muslimeita on eri puolilla maailmaa ja he tulevat erilaisista sosiaalisista, taloudellisista, poliittisista ja kulttuurisista taustoista. Muslimien tekemiset ovat heidän omiaan ja jos he eivät seuraa uskontonsa opetuksia, eivät heidän tekonsa edusta islamia.

Useimmiten väitteet islamin aiheuttamasta sorrosta, takapajuisuudesta ja terrorismista perustuvat siihen, että muslimien tekemät teot yhdistetään islamiin. Toisin sanoen joidenkin muslimien tekemät pahat teot yhdistetään islamiin, jotta voidaan väittää islamin olevan pahuuden uskonto. Tässä väitteessä on monia ongelmia. Ensinnäkin tällaisen menetelmän käyttäminen on epäjohdonmukaista. Jos muslimi tekee hyvää, ei sitä yhdistetä islamiin. Sen sijaan joissakin maissa esiintyvät äärimmäisen negatiiviset esimerkit laajennetaan koskemaan kaikkia muslimimaita ja islamia. Esimerkiksi usein mainitaan, että saudiarabialaiset naiset eivät saaneet ajaa autoa ja että tämä olisi johtunut islamista. Epäjohdonmukaisuus paljastuu, kun muslimimaat tai naiset saavuttavat merkittäviä asioita, kuten pääsevät valtion päämieheksi. Esimerkkejä ovat Pakistanin Benazir Bhutto, Singaporen Halimah Yacob ja Tansanian Samia Suluhu Hassan. Valitettavasti tästä ei juurikaan puhuta, eikä sitä yhdistetä islamiin.

Toinen tähän väitteeseen liittyvä ongelma on, että sitä käytetään vain islamista puhuttaessa. Kaikilla muilla elämänalueilla ihmisiä yleensä käsitellään erillään uskonnollisista tai yhteiskunnallis-ideologisista opetuksista. Kristinuskoa ei syytetä joidenkin pappien pedofiilisistä teoista tai Hitlerin julmuuksista. Demokratiaa ei syytetä korruptoituneiden poliitikkojen teoista, eikä urheiluseuroja joidenkin urheilijoiden rikoksista. Siksi myöskään muslimihallituksia tai poliitikkoja ei ole aihetta pitää islamin edustajina. Todellisuudessa yhtäkään muslimimaailman hallituksista ei pidetä uskonnon edustajina, koska he eivät hallitse islamin opetusten mukaisesti.

Useimmat muslimienemmistöisten maiden hallituksista ovat maallisia ja jotkut niistä jopa kieltävät uskonnollisten mielipiteiden esittämisen julkisuudessa. Ajatus siitä, että jonkin muslimimaan johtajat edustavat islamia, olisi sama kuin jos ajateltaisiin Yhdysvaltojen tai sen presidentin edustavan kristinuskoa, koska suurin osa amerikkalaisista on kristittyjä. Valitettavasti jotkut henkilöt pystyvät vaivatta erottamaan muiden uskontojen ääriajattelijat kyseessä olevan uskonnon opeista, mutta eivät muslimeja islamin opetuksista. Esimerkiksi Ku Klux Klanin tai muiden ääriliikkeiden tekoja ei yhdistetä kristinuskoon, mutta Boko Haramin ajatellaan edustavan islamia.

Yksittäisten muslimien yhdistäminen islamiin perustuu oletukselle muslimimaailman yhtenäisyydestä. Ajatus siitä, että 50 muslimienemmistöisen maan asukkaat ja muut 1,9 miljardiin kuuluvat ovat kaikki samanlaisia on hyvin yksinkertaistettu näkemys muslimiyksilöistä ja yhteiskunnista. Myös islamin vaikutus eri yhteiskunnissa vaihtelee suuresti. Jotta islamia pystytään tarkastelemaan objektiivisesti, on erittäin tärkeää pystyä erottamaan yksilöiden tai hallitusten toiminta uskonnon opetuksista. Tämän vuoksi, islamia kuten kaikkia muitakin uskontoja tulisi pyrkiä ymmärtämään sen opetusten ja alkuperäisten opinkappaleiden kautta, eikä joidenkin yksittäisten ihmisten tekojen perusteella.