Islamin käsitys Jumalasta

Muslimit kutsuvat Jumalaa arabiankielisellä nimellä Allah. Tämä sana tarkoittaa yleisesti Jumalaa, ei pelkästään islamin Jumalaa.

Islamin tärkein peruskäsite on monoteismi, eli yksijumalaisuus (arabiaksi Tawhid). Se suomennetaan sanalla ”ykseys”; muslimit uskovat Jumalan ykseyteen, eli siihen, että on olemassa vain yksi Jumala, joka loi maailmankaikkeuden ja hallitsee kaikkea siihen kuuluvaa. Hän on ainutlaatuinen ja korkeampi kuin mikään Hänen luomansa. Hänen suuruuttaan ei voi verrata mihinkään luotuun. Hän on ainoa palvomisen arvoinen ja kaikkien luotujen lopullinen tarkoitus on alistua Hänelle.

Jumala on maailmankaikkeuden Luoja ja Ylläpitäjä, joka loi kaiken syystä. Muslimit uskovat, että Hän loi ihmiskunnan vain yhtä tarkoitusta – Jumalan palvomista – varten. Hän lähetti profeettoja opastamaan ihmisiä tämän tarkoituksen täyttämisessä. He kaikki opettivat samaa viestiä Jumalasta vahvistaen Hänen suuruuttaan Luojana ja johdattaen ihmisiä palvomaan yksin Häntä. Tämä käsitys on aina vastannut ihmisten luonnollista ymmärrystä Jumalasta.

Koraanissa, muslimien pyhässä kirjassa, Jumala kuvaa itseään näin:

“Sano: Hän, Jumala, on yksi, Jumala Ikuinen. Ei Hän ole siittäny eikä syntynyt, eikä Hänellä ole ketään vertaista” (Koraani, 112).

Jumalan ykseyden hyväksyminen tarkoittaa sen hyväksymistä, että Hän ei muistuta mitään muuta. Se ei sopisi Jumalan korkea-arvoisuudelle ja kunnialle, jos Häneen yhdistettäisiin luotujen rajallisia ominaisuuksia. Häntä ei voi rajoittaa mitenkään kuten luotuja voidaan. Hän on Ensimmäinen, jolla ei ole alkua eikä loppua. Kaikki mitä maailmankaikkeudessa on, luotiin Hänen tahdostaan. Jumalaa ei voi rajata mihinkään paikkaan tai aikaan. Hän on ainoa, joka hallitsee luomakuntaa ja huolehtii siitä.

Puhdas yksijumalaisuus

“Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, Elävä, Pysyvä. Häntä ei valtaa uni eikä torkahdus, ja Hänen on kaikki, mitä taivaassa ja maassa on. Kuka voisi Hänen luonaan puhua toisen puolesta ilman Hänen lupaansa? Hän tietää, mitä oli ennen heitä ja mitä tulee heidän jälkeensä, mutta he eivät käsitä mitään Hänen tiedostaan, ellei Hän itse tahdo. Hänen valtaistuimensa kattaa taivaan ja maan, eikä niiden hallitseminen Häntä väsytä. Hän on Korkea, Mahtava” (Koraani, 2:255).

Islamin ensimmäisen pilarin selkeä toteamus on, että ei ole mitään muuta palvomisen arvoista kuin Jumala. Minkään tai kenenkään asettaminen Jumalan rinnalle tai Hänen kuvailemisensa alempiarvoisten olentojen ominaisuuksilla on suurin synti islamissa.

Menneisyydessä tällainen ajattelu ilmeni patsaiden tai monien jumalien palvomisena. Vaikka tämä on nykyään harvinaisempaa, nykyaikana esiintyy muunlaisia ”jumaluuksia”. Monet antavat intohimoille, kuten viihteelle, huumeille, ihmissuhteille tai materiaalisille esineille keskeisen roolin elämässä. Nämä asiat hukuttavat heidät täysin ja he tekevät mitä tahansa tyydyttääkseen halunsa. Esimerkiksi, jos huumeiden käyttäjä antaa riippuvuuden hallita tekojaan, uskomuksiaan, tunteitaan ja käytöstään siinä määrin, että hän on valmis vaarantamaan oman ja muiden ihmisten turvallisuuden – on huumeesta periaatteessa tullut hänen jumalansa. Tai, jos ihminen asettaa rakastamansa henkilön Jumalan edelle seuraten tätä henkilöä jopa asioissa, jotka rikkovat Jumalan määräyksiä vastaan – on hänen rakkaansa ottanut Jumalan aseman. Islam opettaa, että ihmisten tulisi antautua täysin Jumalalle, koska Hän on ainoa palvomisen arvoinen. Hän on Luoja ja maailmankaikkeuden Ylläpitäjä ja kaikki kuuluu Hänelle. Koraani osoittaa niiden ihmisten virheellisen ajattelumallin, jotka palvovat muuta kuin Jumalaa:

“Palvotteko te patsaita, joita olette omin käsin veistäneet, vaikka Jumala on luonut niin teidät kuin sen, mitä olette tehneet?” (Koraani 37:95-96).

Jumalalle antautuminen

Ollakseen aito uskova, ihmisen tulee uskoa Jumalan absoluuttiseen ykseyteen ainoana Luojana, Ylläpitäjänä ja Elättäjänä. Tämä usko Jumalaan ei kuitenkaan ole todellisen uskon ainoa ehto; ihmisen täytyy myös tunnustaa, että Jumala on ainoa palvomisen arvoinen. Hänen käskynsä ja sääntönsä siitä, miten tulisi elää, pitäisi aina mennä minkään luodun antamien käskyjen edelle. Jumala johdattaa ihmisiä siihen, mikä on heille parasta tässä elämässä ja tuonpuoleisessa. Hän on Kaikkitietävä ja Viisas.

Kun ihminen kerran on omaksunut tämän ymmärryksen Jumalasta, hänen pitäisi jatkuvasti uskoa Häneen ja pysyä uskossaan lujana. Kun aito usko saapuu ihmisen sydämeen, se vaikuttaa myönteisesti hänen elämänkatsomukseensa ja käytökseensä. Profeetta Muhammed (rauha hänelle) sanoi, “Vahva usko pysyy ihmisen sydämessä ja sen todistavat hänen tekonsa“.

Yksi uskon vahvimmista todisteista on kiitollisuuden tunne Jumalaa kohtaan. Uskovat rakastavat Jumalaa ja ovat kiitollisia Häneltä saamistaan lahjoista. He ovat tietoisia siitä, että heidän hyvät tekonsa eivät koskaan voi olla samanarvoisia kuin jumalalliset lahjat. Sen vuoksi he pyrkivät jatkuvasti Jumalan mielisuosioon. Vilpittömät uskovat hyväksyvät, että kaikki heidän kohtaamansa vaikeudet ovat osa suurempaa ”elämän koettelemusta”. He ovat kärsivällisiä vaikeina aikoina ja kääntyvät Jumalan puoleen apua pyytäen. Eräs uskovien kauniista luonteenpiirteistä on, että he hyväksyvät Jumalan tahdon ja muistavat Häntä jatkuvasti kaikissa elämäntilanteissa.

Sitä, joka kieltää perustavanlaatuisen totuuden Jumalan olemassaolosta, pidetään kiittämättömänä ja uskottomana. Monessa Koraanin kohdassa Jumala muistuttaa ihmiskuntaa siitä, miten uskottomat ovat erehtyneet ja Hänelle kuuluu kaikki valta maailmassa:

“Eivätkö Jumalalle kuulukin kaikki, jotka ovat taivaassa tai maassa, ja ne, joita he kutsuvat Hänen lisäkseen? He noudattavat vain omia luulojaan ja arvailevat” (Koraani 10:66).

“Jumala on se, joka on asettanut teille yön lepoajaksi ja tehnyt päivän valoisaksi. Jumala on armollinen ihmisille, mutta useimmat heistä eivät ole kiitollisia. Tällainen on Jumala, teidän Herranne, kaiken luoja. Ei ole muuta jumalaa kuin Hän. Kuinka te siis olette noin nurinkurisia?” (Koraani 40:61-62).

Meidän uskomme tai epäuskomme Jumalaa kohtaan ei vaikuta Häneen millään tavalla. Uskominen Häneen, Hänen palvomisensa ja Hänen käskyjensä seuraaminen hyödyttää meitä, koska tarvitsemme Hänen siunauksiaan, lahjojaan ja armoaan. Hän ei tarvitse meitä, koska Hän on Kaikkivaltias Luoja. Ihmisen ei ole kuitenkaan koskaan liian myöhäistä kääntyä Jumalan puoleen, etsien Hänen johdatustaan ja anteeksiantoaan alistumalla Hänelle.

“Sano: Palvelijani, jotka olette olleet hillittömiä, älkää lakatko toivomasta Jumalan armoa, sillä Jumala voi antaa kaikki synnit anteeksi. Hän on Anteeksiantava, Armollinen. Kääntykää Herranne puoleen katuvina ja alistukaa Hänelle ennen kuin rangaistus teitä kohtaa, sillä silloin teitä ei enää auteta. Seuratkaa parasta siitä, mitä Herranne on teille lähettänyt, ennen kuin rangaistus kohtaa teidät yllättäen, kun te vähiten sitä odotatte” (Koraani 39:53-55).

Miksi islam?

Vaikka ymmärtäisit sisimmässäsi yllä mainitut peruskäsitteet, saatat silti pohtia, miten islam eroaa muista uskonnoista. Ensinnäkin, islamissa ilmenevä usko puhtaasti jakamattomaan jumaluuteen antaa ihmiselle suoran yhteyden Jumalaan ja vapauttaa hänet orjuudesta kaikkea luotua kohtaan. Toiseksi, islam on viimeisin ja täydellinen elämäntapa, jonka Jumala on ilmoittanut johdatukseksi ihmiskunnalle. Se ohjaa kaikkia elämän osa-alueita yksilön käytöksestä aina oikeudenmukaisen yhteiskunnan ja tasa-arvoisen talousjärjestelmän luomiseen asti. Aikaisemmat jumalalliset ilmoitukset (kuten Aabrahamin, Mooseksen ja Jeesuksen kautta tulleet viestit) ovat kadonneet tai muuttuneet aikojen saatossa. Jumala valitsi Muhammedin (rauha hänelle) välittämään Hänen viimeisen ilmoituksensa, jossa toistuu kaikkien aikaisempien ilmoitusten ydinsanoma. Muhammedille (rauha hänelle) lähetetty kirja oli Koraani, joka ilmoitettiin opastamaan koko ihmiskuntaa. Koraani on ainutlaatuinen, koska se on säilynyt tarkasti alkuperäisessä muodossaan yli 1400 vuotta.

Islam ei ole uusi elämäntapa vaan pikemminkin viimeinen ilmoitus Jumalalta. Se sisältää samat perustavanlaatuiset uskonkappaleet kuin Jumala oli jo aikaisemmin lähettänyt ihmiskunnalle kaikkien profeettojensa kautta. Tämän ilmoituksen avulla Jumala kutsuu jokaista ihmistä elämään tunnollisesti tietoisena tilivelvollisuudestaan yhdelle oikealle Jumalalle.

“Eikö olisi jo aika uskovien sydämen nöyrtyä muistamaan Jumalaa ja sitä totuutta, joka on heille laskeutunut, etteivät he, olisi niin kuin ne, jotka ovat saaneet Kirjan aikaisemmin ja joiden sydän on kovettunut heidän aikansa venyessä? (Koraani 57:16).