Usko yhteen Jumalaan

Tärkein islamin opetuksista on usko Jumalan olemassaoloon ja ykseyteen. Tämä tarkoittaa sitä, että vain Jumala on Luoja, Ylläpitäjä, Maailmankaikkeuden Omistaja, Elämän ja Kaiken Muun Antaja ja Kuoleman Aiheuttaja. Kuitenkaan usko Allahin ykseyteen ei yksistään riitä. Islamissa on pakollista tunnustaa, että Jumala on ainut palvomisen arvoinen maailmassa. Ketään tai mitään muuta ei voi palvoa tai yhdistää Hänen jumaluuteensa. Tästä johtuen muslimit uskovat, ettei Jumalalla ole isää tai äitiä, eikä liioin poikaa tai tytärtä. Hän on Ainoa. Sen takia sekä usko Jumalan ykseyteen että yksin Hänen palvomisensa kuuluvat pakollisina osina islamin uskoon. Lisäksi Hän ei ole vain tietyn ihmisryhmän Jumala, vaan koko ihmiskunnan Jumala.

Näin Jumala selittää Hänen ainutlaatuisuutensa ja ykseytensä Koraanissa – islamin pyhässä kirjassa: 

“Sano: Hän, Jumala, on yksi, Jumala, Ikuinen. Ei Hän ole siittänyt eikä syntynyt, eikä Hänellä ole ketään vertaista” (Koraani 112).

Vain ja ainoastaan Jumalan palvominen

Koraani muistuttaa meitä muiden oletettujen jumalien valheellisuudesta. Se kysyy ihmisten tekemien patsaiden palvojilta: “Palvotteko te patsaita, joita olette omin käsin veistäneet, vaikka Jumala on luonut niin teidät kuin sen, mitä olette tehneet?” (Koraani 37:95-96)

Toisessa kohdassa Jumala sanoo:

“Sano: Otatteko Hänen sijastaan muita suojelijoita, jotka eivät voi hyödyttää tai haitata edes itseään? Sano: Ovatko sokea ja näkevä samanveroiset? Tai ovatko pimeys ja valo samanveroiset? Vai asettavatko he Jumalalle kumppaneita, jotka olisivat luoneet samoin kuin Hän, niin etteivät he osaisi erottaa heidän luomistöitään? Sano: Jumala on luonut kaiken. Hän on Yksi, Voimallinen” (Koraani 13:16).

Taivaankappaleiden palvojille Koraani välittää Aabrahamin tarinan:

“Kun yö tummui hänen ympärillään, hän näki tähden ja sanoi: Tämä on Herrani. Kun se laski, hän sanoi: Minä en rakasta katoavaisia. Kun hän näki kuun nousevan, hän sanoi: Tämä on Herrani. Kun se laski, hän sanoi: Jos Herrani ei johdata minua, minäkin kuljen harhaan. Kun hän näki auringon nousevan, hän sanoi: Tämä on Herrani! Tämä on suurin! Kun se laski, hän sanoi: Kansani, minä sanoudun irti niistä epäjumalista, joita te palvotte. “Minä olen kääntänyt katseeni hanifina Häneen, joka on luonut taivaan ja maan. En minä ole monijumalainen” (Koraani 6:76-79).

Uskon merkitys: Usko näkymättömään Jumalaan

Kun ihminen on saanut tiedon Yhdestä Totuudellisesta Jumalasta, hänen pitäisi jatkuvasti uskoa Häneen, eikä hänen pitäisi antaa minkään johdattaa itseään totuuden kieltämiseen. Kun todellinen usko tulee ihmisen sydämeen, se vaikuttaa henkilön maailmankatsomukseen ja käytökseen. Islamin viimeinen lähettiläs, profeetta Muhammed (rauha hänelle) sanoi: “Vahva usko pysyy ihmisen sydämessä ja sen todistavat hänen tekonsa”. 

Yksi uskon vahvimmista todisteista on kiitollisuuden tunne Jumalaa kohtaan. Se on myös palvomisen ydin. Uskovat rakastavat Jumalaa ja ovat kiitollisia Hänelle saamistaan lahjoista. He ovat tietoisia siitä, että heidän hyvät tekonsa eivät koskaan voi olla samanarvoisia kuin jumalalliset lahjat. Sen vuoksi he pyrkivät jatkuvasti Jumalan mielisuosioon. He muistavat Jumalaa usein. Koraani edistää kiitollisuuden tunnetta toistamalla jatkuvasti Jumalan ominaisuuksia:

“Hän on Jumala; ei ole muuta jumalaa kuin Hän. Hän tietää niin salaisuudet kuin julkisetkin asiat ja Hän on Armelias, Armahtaja. Hän on Jumala; ei ole muuta jumalaa kuin Hän: Kuningas, Pyhä, Rauha, Suojelija, Vartija, Mahtava, Väkevä, Majesteettinen. Jumala on niiden yläpuolella, joita he asettavat Hänen rinnalleen! Hän on Jumala, Luoja, Laatija, Muovaaja. Hänelle kuuluvat kaikki kauneimmat nimet, ja kaikki, mikä on taivaassa ja maassa, ylistää Häntä. Hän on Mahtava, Viisas” (Koraani 59:22-24).