Islamin ja kristinuskon yhtäläisyydet ja erot: sama mutta erilainen - Osa 1

Kirjoittanut Aisha Stacy – Osa 1/2

Yhdysvaltalaisen Pew Research -tutkimuskeskuksen mukaan islam on tällä hetkellä maailman toiseksi suurin uskonto kristinuskon1. Jos väestönkasvu jatkuu samanlaisena, muslimit tulevat määrällisesti ohittamaan kristityt vuoteen 2100 mennessä. Nykyinen maailman tilanne voi provosoida ajattelutapaa, jossa korostuu kahden jättiläisen taistelu toisiaan vastaan, mutta siitä ei ole kyse. Islamissa ja kristinuskossa on paljon yhteneväisyyksiä. Itse asiassa niitä on helpompi löytää kuin eroavaisuuksia.

Sekä islam että kristinusko kehottavat seuraajiaan pukeutumaan ja käyttäytymään vaatimattomasti ja molempien mukaan hyväntekeväisyys ja myötätunto ovat yksilöille suotavia ominaisuuksia. Molemmat pitävät rukousta ja yhteyttä Jumalaan tärkeänä, kehottavat ihmisiä olemaan ystävällisiä ja anteliaita sekä kohtelemaan muita kuten itseään toivoisivat kohdeltavan. Molemmat uskonnot odottavat seuraajiensa olevan rehellisiä, välttävän suuria syntejä ja rukoilevan anteeksiantoa. Molemmat myös kunnioittavat ja rakastavat Jeesusta (ar. Issa) sekä odottavat hänen palaavan maan päälle tuomiopäivän lähestyessä.

Kummassakin uskonnossa on seuraajia, jotka vakuuttavat kristinuskon ja islamin olevan valovuosien päässä toisistaan, vaikka niiden historia alkaa samasta paikasta, eli Paratiisista Aatamin (ar. Adam) ja Eevan (ar. Hawa) kanssa. Profeetta Abrahamin (ar. Ibrahim) elämäntarinassa uskontojen polut alkavat erota toisistaan, mutta yhteisen alkuperän painottamiseksi islamia, kristinuskoa ja juutalaisuutta kutsutaan yhteisellä nimelllä abrahamilaiset uskonnot.

Profeetat

Koraanin mukaan Abraham tunnetaan Jumalan rakastettuna palvelijana. Hänen omistautuneisuutensa vuoksi Jumala teki myös monista hänen jälkeläisistään profeettoja omille kansoilleen. Tarina, jossa profeetta Abrahamia käsketään uhraamaan poikansa, tunnetaan sekä kristinuskossa että islamissa. Islamissa kyseinen poika on Ismael (ar. Ishmail)2 ja hänen sukuhaaransa johtaa islamin syntyyn profeetta Muhammedin kautta. Kristinuskossa uhraustarinassa mainittu poika on Iisak (ar. Ishaq)3. Hänen sukuhaarastaan polveutuivat myös monet profeetat, kuten Jaakob (ar. Yaqub), Joosef (ar. Yusuf), Mooses (ar. Musa), Daavid (ar. Dawud), Salomo (ar. Suleiman) ja Jeesus (ar. Issa).

Yksi islamin kuudesta uskonpilarista sisältää vaatimuksen muslimien uskoa kaikkiin profeettoihin. Yhden profeetan hylkääminen tarkoittaa heidän kaikkien hylkäämistä. Muslimit uskovat, että Jumala on lähettänyt monia profeettoja, yhden jokaiselle kansakunnalle. Jotkut heistä me tunnemme nimeltä, toisia emme. Profeetta Muhammedin tiedetään sanoneen, että kaikki profeetat ovat veljiä keskenään4. Näin ollen kaikki Raamatussa mainitut profeetat tunnustetaan ja heitä kunnioitetaan myös muslimien keskuudessa. Monet heistä mainitaan nimeltä ja heidän elämästään on yksityiskohtaisia kuvauksia Koraanissa. Islamissa kaikkia profeettoja kohdellaan kunnioituksella ja Raamatussa esiintyvää joidenkin Jumalan sanansaattajien naurunalaiseksi tekemistä ja heidän maineensa mustaamista ei hyväksytä.

Kristityt hyväksyvät Muhammedin historiallisena henkilönä, mutta häntä ei pidetä profeettana. Läpi kristinuskon historian häntä on kutsuttu valehtelijaksi ja hulluksi; jotkut ovat jopa väittäneet häntä itse paholaiseksi. Islamin mukaan taas profeetta Muhammed on Jumalan lähettämä armo ihmiskunnalle. Jeesuksen suhteen kristittyjen ja muslimien uskomukset ovat kuitenkin saman kaltaisia. Kummatkin uskovat, että hänen äitinsä Maria (ar. Mariam) synnytti hänet neitsyenä. Molempien uskontojen mukaan Jeesus oli myös Israelin kansalle lähetetty Messias (ar. masih) ja että hän teki ihmeitä. Islamin mukaan ihmeet tehtiin Jumalan tahdosta ja Hänen luvallaan. Muslimit kutsuvat profeetta Jeesusta Jumalan palvelijaksi ja sanansaattajaksi. Häntä pidetään myös suuressa arvossa yhtenä kaikista profeetoista ja sanansaattajista, jotka ovat kutsuneet ihmisiä palvelemaan Yhtä Jumalaa. Islamissa hylätään täysin se käsitys, että Jeesus olisi Jumala tai osa pyhää kolminaisuutta.

Pyhä kolminaisuus

Pyhä kolminaisuus on osa kristinuskon ydintä, minkä mukaan on olemassa Yksi Jumala, jolla on kolme ilmentymää: Isä, Poika ja Pyhä Henki. Jumalalla on Jeesus-niminen poika, joka on myös Jumala ja hänen kauttaan ihminen voi saavuttaa Isän. Pyhä Henki on myös mystinen jumalallinen voima, josta usko saa alkunsa. Kolminaisuutta kuvataan joskus kyyhkysen siipinä tai tulen liekkeinä. Kyseessä on ristiriitainen opinkappale, joka syntyi yrityksestä sovittaa Raamatun opetuksia alkukirkon toimintaan. Riidat Jeesuksen olemuksesta saivat Rooman keisari Konstantinuksen kutsumaan koolle Nikean kirkolliskokouksen vuonna 325. Kolminaisuusoppi aiheutti idän ja lännen kirkkojen eriämisen toisistaan. Yhä nykypäivänä monet kristityt eivät ymmärrä pyhän kolminaisuuden käsitettä.

Oman uskonnon pitäminen yksijumalaisena on yhteistä sekä muslimeille että kristityille. Yksijumalaisuus, eli monoteismi, tulee kreikan kielen sanoista ”monos” (ainoa) ja ”theos” (Jumala). Sitä käytetään määrittämään Ylivertaista Olentoa, joka on kaikkivoipa, maailmankaikkeuden Luoja ja Ylläpitäjä ja joka vastaa elämästä ja kuolemasta. Muslimit uskovat kuitenkin harjoittavansa puhdasta monoteismia, jota ei ole liattu monimutkaisilla käsitteillä, kuten kolminaisuusopilla. Islamin uskon ydin on, ettei ole ketään tai mitään palvomisen arvoista paitsi Jumala. Kyseessä on yksinkertainen käsite, jonka mukaan palvonta kuuluu vain Jumalalle.

Kirjoitukset

Muslimit ammentavat Jumalan olemusta koskevan ymmärryksensä Koraanista ja profeetta Muhammedin alkuperäisestä perimätiedosta. Koraani selittää, että kaikki kristinuskon pyhät kirjat: Vanha Testamentti (mukaan lukien Psalmit) ja Uusi Testamentti (mukaan lukien Jeesuksen evankeliumit) ovat Jumalan Ilmoittamia. Sen vuoksi muslimit uskovat Raamattuun siltä osin, kun se ei ole ristiriidassa Koraanin kanssa. Muslimit uskovat vain siihen tietoon, mikä on vahvistettu Koraanissa sekä profeetta Muhammedin perimätietoon, koska islamin mukaan iso osa sekä vanhan että uuden testamentin teksteistä on kadonnut, muutettu, väärennetty tai unohdettu.

Muslimit uskovat Koraanin olevan Jumalan viimeiset sanat ihmiskunnalle, jotka ilmestyivät profeetta Muhammedille enkeli Gabrielin (ar. Jibril) kautta. Kristityt uskovat kuitenkin, että Raamattu on saanut inspiraationsa Jumalalta, mutta sen on kirjoittanut useampi eri kirjoittaja.

Notes

[1] Muslims and Islam: Key findings in the U.S. and around the world | Pew Research Center
[2] Koraani 37:101 – 103
[3] Ensimmäinen Mooseksen kirja, luku 22
[4] Sahih al Bukharin hadith-kokoelma

This article has been translated from the English article at www.islamreligion.com.