Kuuluvatko viha ja väkivalta islamin opetuksiin?

Ehkäpä suurin islamiin liittyvä väärinkäsitys on, että se on väkivaltainen uskonto, jonka seuraajat hyväksyvät terroriteot ei-muslimeja kohtaan. Todellisuudessa terrorismi ja silmitön väkivalta ovat täysin islamin opetusten vastaisia. Islamiin kuuluvat armo ja lähimmäisten hyvä kohteleminen. Se rohkaisee ihmisiä luomaan kauniin suhteen Jumalaan ja toisiin ihmisiin hyvien luonteenpiirteiden ja tekojen avulla.

Islam ja väkivalta

Ihmisten elämään on kautta aikojen kuulunut väkivaltaa. Koskaan ei ole ollut aikakautta, jolloin väkivaltaa ei olisi esiintynyt joko yksilöiden välienselvittelyn tai sotien muodossa. Väkivalta on osa ihmisen olemassaoloa ja se on joskus tarpeellista tai jopa välttämätöntä. Suurimmalle osalle ihmisistä ”väkivalta” on jotain negatiivista. On kuitenkin olemassa moraalisesti oikeutettua ja oikeuttamatonta väkivaltaa. On väkivaltaa, jota ihailemme ja väkivaltaa, jota pidämme tuomittavana ja kammottavana. Näistä ensimmäinen on välttämätöntä eloonjäämisemme kannalta. Esimerkiksi meidän täytyy turvautua väkivaltaan taltuttaaksemme ryöstäjän tai muun rikollisen. Piilottelevaa lapsenryöstäjää ei olisi järkevää kohdella mitenkään muutoin kuin jäljittämällä hänet lapsen pelastamiseksi. Tämä voi usein vaatia oikeutetun väkivallan käyttöä, josta vastaa useimmiten valtion virkavalta, kuten poliisivoimat. Ryöstäjä voi myös käyttää väkivaltaa, mutta se ei ole moraalisesti oikeutettua.

Koska islam on käytännöllinen uskonto, Koraani ja Profeetan opetukset tarjoavat ohjeita ja rajoituksia esimerkiksi valtion käyttämään väkivaltaan. Näitä ohjeita kuitenkin valitettavasti usein käytetään alkuperäisen asiayhteytensä ulkopuolella todistamaan islamin oletetusti väkivaltaisesta luonteesta ei-muslimeja kohtaan. Kuitenkin rehellisesti toteutettu, vaikka pintapuolinenkin Koraanin ja Profeetta Muhammedin elämäkerran tarkastelu riittää todistamaan, etteivät ne opeta taistelemaan ketään vastaan pelkän uskontokunnan perusteella.

Profeetalla (rauha hänelle) oli ei-muslimeja naapureina ja perheenjäseninä. Hänellä oli hyvät suhteet heihin. Jos islam opettaisi muslimeja tappamaan ja vihaamaan kaikkia ei-muslimeja, olisi Profeetta varmasti ollut ensimmäinen toteuttamaan tätä käskyä. Näin ei kuitenkaan ollut. Koraani selkiyttää muslimien ja ei-muslimien välisen suhteen perustuvan rakkauteen ja myötätuntoon. Koraani toteaa:

“Ei Jumala kiellä teitä olemasta hyviä ja oikeudenmukaisia niille, jotka eivät ole taistelleet teitä vastaan uskontonne tähden eivätkä ajaneet teitä pois kodeistanne. Jumala rakastaa oikeudenmukaisuutta” (Koraani 60: 8).

Tämä jae selventää sen, että taistelun perustana eivät ole uskonnolliset eroavuudet. Oikeutettua on sen sijaan taistelu heitä vastaan, jotka hyökkäävät muslimien kimppuun vain sen vuoksi, että he ovat muslimeja. Vaikka islam salliikin muslimien puolustaa itseään, on heidän oltava oikeudenmukaisia vihollisiaan kohtaan.

Käskeekö islam vihaamaan ei-muslimeja?

Koraani korostaa kristittyjen ja juutalaisten erityisasemaa puhumalla heistä ”kirjan kansoina”. Koraanissa on monia jakeita, jotka mainitsevat läheiset suhteet muslimien ja ei-muslimien välillä.

“Ja olet myös huomaava, että eniten rakastavat uskovia ne, jotka sanovat itseään kristityiksi. Näin on siksi, että heidän joukossaan on pappeja ja munkkeja ja että kristityt eivät ole ylpeitä (Koraani 5:82).

Koraani kieltää myös muslimeja loukkaamasta toisten uskontokuntien palvomia jumalia tai patsaita. “Älkää solvatko niitä, joita he rukoilevat Jumalan lisäksi” (Koraani 6:108).

Lisäksi Koraani sallii muslimien syödä juutalaisten ja kristittyjen ruokia. Myös uskontojen väliset avioliitot ovat sallittuja. Koraani sanoo:

“Tänään teille on sallittu kaikki hyvät ruoat. Niiden ruoat, jotka ovat saaneet Kirjan, ovat teille sallittuja, ja teidän ruokanne ovat heille sallittuja. Teidän on sallittua ottaa vaimoiksenne siveitä uskovaisia ja myös siveitä naisia niiden joukosta, joille on annettu Kirja ennen teitä” (Koraani 5:5).

Sen stereotyyppisen käsityksen vastaisesti, että muslimien pitäisi tappaa tai vihata ei-muslimeja, Koraani toteaa muslimeille olevan sallittua leipänsä murtaminen muiden uskontokuntien edustajien kanssa. Heidän ruokansa syöminen viittaa siihen, että jaetut ateriat ja juhlat ovat sallittuja. Tämän vuoksi ystävällismieliset ja rakastavat suhteet ihmisten välillä ovat välttämättömiä.

Jakeen jälkimmäinen osa ilmaisee tätä suhdetta vielä voimakkaammin. Koraani toteaa, että muslimimiehet voivat mennä naimisiin juutalaisten tai kristittyjen naisten kanssa. Avioliitto merkitsee rakkautta, ei vain puolisoa vaan myös hänen perhettään, vanhempiaan ja sisaruksiaan kohtaan. On täysin epäloogista, että Koraani velvoittaisi muslimeja tappamaan tai vihaamaan ei-muslimeja antaen samalla heille luvan mennä naimisiin ja jakaa ruokansa heidän kanssaan. Koraanin ohjeet muslimien ja ei-muslimien välisestä rakkaudesta tai vihasta, väkivallasta tai rauhasta eivät perustu toisen ihmisen uskoon vaan siihen, sortaako hän muslimeja vai ei.

Loppupäätelmä

Koraanin opiskeleminen johtaa siihen loogiseen päätelmään, että islam opettaa ja rohkaisee muslimeja rakastamaan kaikkia ihmisiä, myös muihin uskontokuntiin kuuluvia. Koraani ei opeta muslimeja taistelemaan ei-muslimeja vastaan, muuten kuin jos he eivät suvaitse muslimien olemassaoloa. Taistelukin voi olla monenlaista. Ensimmäiseksi sen pitää olla verbaalista. Jos emme ryhdy vastarintaan uskonnollista suvaitsemattomuutta kohtaan, johtaa se lopulta kaikkien uskonnollisten rakennusten tuhoamiseen.

“Heidät on ajettu kodeistaan ilman muuta syytä kuin että he sanoivat: »Jumala on Herramme.» Ellei Jumala olisi suojellut toisia ihmisiä toisten avulla, olisi erakkomajat, kirkot, rukouspaikat ja moskeijat, joissa Jumalan nimi lausutaan usein, varmasti tuhottu. Jumala auttaa sitä, joka auttaa Häntä. Jumala on voimakas, Mahtava” (Koraani 22:40).

Yllä oleva jae tekee selväksi, ettei Koraani suinkaan vastusta eri uskontoihin kuuluvia ihmisiä, vaan puolustaa kaikkien uskovien vapautta. Jos yhdenkin uskontokunnan vapautta harjoittaa uskoaan ei suojella, tulee se johtamaan toisten uskonnollisten vähemmistöjen vainoamiseen.