Kohtalo ja vapaa tahto

Helmikuun 1. päivänä, vuonna 2003: Juuri kun avaruussukkula Columbian 28. lento oli päättymässä, se räjähti Texasin ja Louisianan osavaltioiden yllä saapuessaan Maan ilmakehään. Kaikki seitsemän miehistön jäsentä kuolivat. Koko maailman seuraama matka koki odottamattoman, äkillisen ja karmean lopun.

Olisiko NASA (Yhdysvaltojen ilmailu- ja avaruushallintovirasto) mitenkään voinut odottaa Columbian saavan tällaisen hirvittävän lopun? Oliko NASA todellakin niin huolimaton, ettei siellä välitetty valmistautua pienintäkin yksityiskohtaa myöten siten, että tällainen onnettomuus olisi saatu vältettyä? Mitä todennäköisimmin vastaisimme kumpaankin kysymykseen kieltävästi. Mutta miksi tämä kuitenkin tapahtui?

Seitsemän miehistön jäsentä oli tietenkin itse tehnyt päätöksen matkustaa avaruussukkulalla, mutta he eivät valinneet traagista loppuaan. Tässä nimenomaan onkin ero islamilaisen kohtalokäsityksen ja ihmisen vapaan tahdon välillä – voimme vapaasti valita miten toimimme, mutta Jumala hallitsee lopulta sitä mitä teoistamme seuraa. Islamin opetusten mukaan Jumala on antanut ihmisille vapaan tahdon tehdä valintoja elämässään. Kuitenkin vain Jumala tuntee kohtalomme ja hallitsee sitä täysin. Suomeksi tätä voi kutsua myös sallimukseksi, mikä tarkoittaa, että asiat tapahtuvat, koska Jumala sallii niiden tapahtuvan.

Islamilainen näkemys ennaltamääräämisestä

Ymmärtääksemme islamilaista käsitystä kohtalosta ja vapaasta tahdosta meidän täytyy ensin tuntea joitakin muslimien uskon perusasioita:

Jumala on koko maailmankaikkeuden ainoa ylläpitäjä ja Hän on Armeliain Armahtaja. Koraani alkaa näillä sanoilla: “Jumalan, Armeliaan Armahtajan nimeen. Kunnia Jumalalle, maailman Herralle” (Koraani, 1:1-2).
Jumala on luonut ihmiset parhaimpaan mahdolliseen olomuotoon. Jumala mainitsee Koraanissa: “Olemme luoneet ihmisen sopusuhtaiseksi” (Koraani, 95:4).
Ihmisen elämän ensisijainen tarkoitus on Jumalan palveleminen. “Olen luonut jinnit ja ihmiset, jotta he palvoisivat Minua“ (Koraani, 51:56). Islamilaisen jumalanpalveluksen käsitteeseen sisältyvät kaikki ihmisten oikeamieliset ja Jumalan määräysten mukaiset pyrkimykset elämässä.
Elämämme on koettelemus ja tekomme tuomitaan tuonpuoleisessa. Jumala sanoo Koraanissa: “Siunattu olkoon Hän, jonka kädessä on valtius. Hän on Kaikkivaltias. Hän on luonut elämän ja kuoleman koetellakseen teitä ja nähdäkseen, ketkä teistä tekevät parhaita tekoja. Hän on Mahtava, Anteeksiantava“ (Koraani, 67:1-2).
Hän on viisain ja Hän koettelee meitä voimiemme mukaan. Lainaus Koraanista: “Jumala ei sälytä kenellekään suurempaa taakkaa kuin mitä hän jaksaa kantaa. Jokainen saa ansionsa mukaan niin hyvässä kuin pahassakin” (Koraani, 2:286).
Jumala näkee kaiken ja Hän on kaikkialla. Tämä tarkoittaa sitä, että Hän on täysin tietoinen luomakunnastaan ja on aina läsnä. Hän on myös kaikkivoipa, joten mitä tahansa Hän määrää, se tapahtuu ja mitä tahansa Hän ei määrää, se ei tapahdu. “Ei ole muuta jumalaa kuin Jumala, Elävä, Pysyvä. Häntä ei valtaa uni eikä torkahdus, ja Hänen on kaikki, mitä taivaassa ja maassa on. Kuka voisi Hänen luonaan puhua toisen puolesta ilman Hänen lupaansa? Hän tietää, mitä oli ennen heitä ja mitä tulee heidän jälkeensä, mutta he eivät käsitä mitään Hänen tiedostaan, ellei Hän itse tahdo. Hänen valtaistuimensa kattaa taivaan ja maan, eikä niiden hallitseminen Häntä väsytä. Hän on Korkea, Mahtava” (Koraani, 2:255).

Ihmiset ovat Jumalan parhain luomus, joilla on elämässään erityinen tarkoitus: Hänen palvelemisensa. Islamin opetusten mukaan Hän on antanut meille vapaan tahdon, jotta voisimme elää elämäämme kuten haluamme ja suoriutua elämän koettelemuksista vapaasti. Kaikkien tekojemme lopputulema riippuu kuitenkin Jumalan tahdosta. Jos Jumala ei halua jonkin asian tapahtuvan, se ei tapahdu, vaikka kuinka kovin yrittäisimme. Jos Hän taas haluaa jotakin tapahtuvaksi, se tapahtuu, vaikka miten yrittäisimme estää sen.

Joku voikin sanoa: Mitä merkitystä tämän elämän pyrkimyksillä on, jos kaikki on jo Jumalan ennalta määräämää? Tämä vaikuttaa loogiselta, mutta se on luonnollisesti harhaluulo. Islamissa itse asiassa painotetaan vaivannäköä halutun lopputuloksen saavuttamiseksi. Jumala sanoo Koraanissa:

“…ja ihmisen saa vain ansionsa mukaan, ja hänen tekonsa kyllä nähdään ja hän saa täyden palkan ja Herrasi luokse on lopulta tultava…” (Koraani: 53:39-42).

Vaivannäkö jonkin asian puolesta on osa vapaan tahdon meille antamaa valtaa. Jos käytämme sitä turhuuksiin omahyväisen asenteemme vuoksi, olemme kiittämättömiä saamastamme siunauksesta. Meidän tulisi tehdä kaikki voitavamme saadaksemme parhaan mahdollisen elämän ja samalla meidän tulisi kuitenkin tunnustaa, että Jumalan valtakunta ja voima ovat paljon mahtavammat. Hän ei ajattele vain meitä, vaan koko ihmiskuntaa ja maailmankaikkeutta! Hän on Yksi ja Ainoa, joka kohtalon avulla auttaa ihmisiä, eläimiä ja kasveja sekä planeettoja ja muita taivaankappaleita toimimaan sopusoinnussa.

Monet ihmiset kysyvät, että jos Jumala kerran hallitsee kaikkea, miksi hän antaa pahantekijöiden kiduttaa ja murhata viattomia ihmisiä; miksi on olemassa sairautta ja kaikenlaista pahaa? Islamissa pahuuden ei katsota aiheutuvan Jumalasta. Hän antaa murhenäytelmien ja kurjuuden tapahtua tässä maailmassa syistä, joita ihmiset eivät useimmiten käsitä. Kyseessä voi olla koettelemus joillekin ihmisille, puhdistaminen synneistä tai varoitus meille muille kaidalta tieltä poikkeamisesta. Kyseessä voi myös olla koettelemus heille, joita ei ole kohdannut mikään kurjuus, koska heidän tulisi auttaa tarvitsevia. Vain Jumala tuntee lopullisen totuuden ja muslimien vakaumuksen mukaan Jumala on Oikeudenmukainen ja Hyvä; myös silloin, kun emme ymmärrä Hänen tahtoaan. Koraani antaa meille aavistuksen tästä Mooseksen (arabiaksi Musa) ja Khidrin välisessä keskustelussa (suura 18, jakeet 60-82).

Jumala on myös säätänyt ihmisten joutuvan tilille teoistaan Tuomiopäivänä. Silloin Hän joko palkitsee meidät Hänen tottelemisestaan ja oikeamielisestä toiminnasta tässä maailmassa tai Hän rankaisee meitä Hänen asettamiensa rajojen rikkomisesta ja muusta oikuttelusta. Tämäkin osoittaa vapaan tahdon merkityksen. Jumala tuomitsee meidät niiden valintojen perusteella, joita teemme elämässämme; ei sen kohtalon perusteella, jonka Hän on meille säätänyt. Koraani vahvistaa tämän seuraavassa:

“Joka tekee hyvää, tekee sitä omaksi edukseen, ja joka tekee pahaa, tekee sitä omaksi vahingokseen. Ei Herrasi tee vääryyttä palvelijoilleen” (Koraani: 41:46)

Kohtalouskon merkitys elämässä

Totisesti elämämme on tyydyttävämpää ja tuotteliaampaa, kun hyväksymme jumalallisen kohtalon olemassaolon. Jos emme saa jotakin mitä toivomme tai jota olemme tavoitelleet, usko jumalalliseen kohtaloon estää meitä joutumasta turhautuneisuuden tai epätoivoisuuden olotilaan. Hyväksymme epäonnistumisen Jumalalta tulleena koettelemuksena ja alistumme Hänen tahtoonsa kärsivällisesti ja arvokkaasti.

Jos suunnitelmamme taas onnistuvat tai meille tapahtuu jotakin hyvää, usko kohtaloon estää meitä kerskailemasta tai tulemasta ylimieliseksi. Monet menestyneet ihmiset ajattelevat, että heidän omaisuutensa tai asemansa on seurausta siitä, että he ovat älykkäämpiä tai vahvempia kuin muut. He voivat myös ajatella, että he yksinkertaisesti vain ansaitsevat enemmän menestystä. Totuus on kuitenkin se, että he ovat saattaneet tehdä joitakin valintoja, mutta Jumala on antanut näiden valintojen tuottaa hyvää tulosta.

Jumala sanoo Koraanissa:

“Jokainen onnettomuus, joka kohtaa maata tai teitä itseänne, on kirjoitettu Kirjaan jo ennen kuin me luomme sen. Tämä on Jumalalle helppoa. Tämän me kerromme, jotta te ette surisi sitä, minkä menetätte, ettekä iloitsisi liikaa siitä, minkä Hän teille antaa. Jumala ei rakasta itserakkaita kerskureita” (Koraani: 57:22-24).

Tällainen ajattelutapa auttaa meitä elämään tyydyttävää ja onnellista elämää. Meistä tulee kiitollisempia ja opimme voimaantumaan kokemuksistamme, olivatpa ne sitten hyviä tai huonoja.

Usko jumalalliseen kohtaloon antaa meille myös rohkeutta. Tietäessämme, ettei mikään onnettomuus voi meitä saavuttaa ilman Jumalan tahtoa ja että kuolemamme hetki on ennalta määrätty, haluamme elää oikeamielistä ja rohkeaa elämää. Koraanissa sanotaan:

“Sano: Meitä kohtaa vain se, mitä jumala on meille säätänyt. Hän on Herramme. Uskovaiset luottakoot Jumalaan (Koraani: 9:51).
“Missä olettekin, yltää kuolema teihin, vaikka olisitte korkeissa torneissa!” (Koraani: 4:78)

Usko kohtaloon on keskeinen asia islamissa. Se opettaa muslimeja käyttämään hyvin omia voimavarojaan ja jättämään lopputuloksen Jumalan käsiin.

Kirjoittanut: Salman Yazdani